Liikkuvuus 1

Ensimmäinen opintomatka suuntautuu Islantiin 12.-18.6.2016.

1) Kudonnan täydennyskoulutuskurssi

Icelandic Handcraft Association HFÍ järjestämälle kurssille osallistuvat opiston tuntiopettajat Ulla Sundqvist-Uusitalo ja Kirsi Palojoki. He ovat opettaneet opistossamme useamman vuoden kudontaa ym. tekstiilitekniikoita.

Tällä kansainvälisellä kurssilla tutustutaan uudenlaiseen kudonnan menetelmään sekä kudontamateriaaleihin, joita voimme soveltaa opistomme tarjoamilla kudontakursseilla.

Kurssin sisältö: tutustutaan teoriassa ja käytännössä uudenlaisiin kudontalankoihin (ns. stabiileihin ja aktiivisiin lankoihin), joiden avulla saadaan kolmiulotteinen rakenne käsinkudottuun kankaaseen. Kurssilla käydään läpi valmistuksen eri työvaiheet; loimen luominen, kudonta ja viimeistely. Kurssilla kudotaan veistosmaisia tai reliefimäisiä asustetekstiilejä, jotka mahdollistavat  persoonallisia ja näyttäviä asustemateriaaleja, joita on mielekästä valmistaa käsin.

Kurssin opettaja Guðrún Kolbeins (ks. fb-sivut) on opettanut Islannissa alan oppilaitoksissa ja kehittää aktiivisesti omaa osaamistaan käymällä vuosittain mm. Tanskassa Lotte Dalgaardin kursseilla. Katso Lotte Dalgaardin kudottuja asusteita.

Kolbeins on oiva henkilö kertomaan alan koulutuksesta ja kehityksestä Islannissa ja Tanskassa. Kurssin tavoitteena on verkostoitua islantilaisten kollegojen kanssa sekä tutustua islantilaiseen käsityökulttuuriin laajemminkin.

Opintomatkan aikana päivitämme matkakuulumisia Loimaan työväenopiston instagram tiliin os. loimaa.opisto sekä blogiin.

Matka on onnistuneesti takana! Kerromme matkakuulumisia näin hieman jälkikäteen, kun olemme hetken saaneet sulatella kaikkea näkemäämme ja kokemaamme.
Terveisin Kirsi Palojoki
 

12.6 Saapuminen Reykjavikiin

Maisemat lentokentältä Keflavikista Reykjavikiin olivat karut: melkein pelkkää laavakiveä 45 km! Kivien keskellä sinnitteli ainoastaan lupiini. Suomessakin tuttu lupiini on vallannut Islantia, jossa vieraslaji on nimeltään alaskanlupiini (Lupinus nootkatensis). Sitä tuotiin aikoinaan parantamaan maaperää metsiä varten. Lupiinin juurissa elää bakteereja, jotka pystyvät sitomaan typpeä suoraan ilmasta. Usein juuri typen puute rajoittaa kasvua, joten lupiinit ovat kuin elävää lannoitetta. Ne hyödyttävät luontoa myös sitomalla maaperää ja siten estävät eroosiota. Haittapuolena on alkuperäisten kasvien väheneminen.

Saapumispäivän kiertelimme Reykjavikia; kävimme taidemuseossa, käsityökaupoissa, musiikkitalo Harpassa ja syömässä - mitäpä muutakaan kuin erittäin herkullista kalaa.

Harpa

Virkattuja kukkia taidemuseossa

Satama

 

 

 

13.6. Ensimmäinen kurssipäivä

Maanantaiaamulla kurssinvetäjämme Gudrun tuli noutamaan meidät majapaikastamme. Hänellä oli todella runsaasti valmiita töitä ja kirjoja, joiden pohjalta saimme suunnitella omat kudonnaisemme. Tarkoituksena oli oppia tekemään kolmiulotteisia tekstiilejä mm. kreppilankaa käyttäen. Kreppilankaa käytetään kuteena ja/tai loimena, valmis tekstiili kastetaan kuumaan veteen sitä samalla puristellen ja kuivuttuaan tekstiili on saanut halutun pintastruktuurin.

Käyttämämme kreppilangat olivat villaa tai pellavaa. Töihin saattoi käyttää myös metallilankoja.

Gudrun oli tehnyt kudotuista kankaista mm. erilaisia huiveja ja myssyjä. 

Kreppilangan ja shiboritekniikan avulla tulee näin mielenkiintoista pintaa. Shiboritekniikassa kankaaseen kudotaan mukaan kiristettävä lanka, joka on hyvä olla esim. vahvaa puuvillalankaa. Kun kangas on otettu pois puista shiborilangat kiristetään ja tekstiili voidaan värjätä ja/tai muokata kolmiulotteiseksi lämmön avulla.

                                   

Tässä sovitan shiborikankaasta tehtyä toppia opettajamme Gudrunin kanssa.

Saimme mallit suunniteltua ja pääsimme luomaan lointa. Jokainen teki pareittain kaksi lointa. Itse ihastuin shiboritoppiin ja Ulla päätti tehdä pellavaisen huivin.

Ullalla on mallityö kädessään. Eija-Sisko ja Ulla päätyivät kauniin siniharmaaseen loimeen.

 

Ensimmäisen kurssipäivän aamu käytettiin siis suunnitteluun. Olimme kotona jo alustavasti pohtineet, mitä haluaisimme tehdä, ja Gudrun oli tilannut näiden toiveiden pohjalta meille materiaaleja. Seuraavaksi pääsimme luomaan lointa.

Opimme aivan uuden tavan ylätiuhdan muodostamiseen.

Marjan ja minun loimemme oli pellavaa, johon tuli joka 14. lanka mustalla. Raitaloimi luotiin erikseen ja asetettiin varsinaisen loimen päälle puihin laitettaessa. Meillä oli käytössämme ruotsalaismalliset kangaspuut, joissa oli joitakin eroavaisuuksia verrattuna kotoisiin kangaspuihimme, esimerkiksi tukkien pohjaliinat oli korvattu  pelkillä nailonnyöreillä.

Ensimmäinen työntäyteinen  kurssipäivä oli takana. Seuraavaksi etsimään ruokapaikkaa ja katselemaan lisää Reykjavikia :)

2. kurssipäivä

Marja ja minä aloitimme päivämme niisimällä. Aamupäivän aikana saimme loimemme puihin ja Marja pääsi aloittamaan kutomista.

Minulle jäi loppupäivä aikaa tutustua kirjoihin ja malleihin paremmin sekä kierrellä katsomassa muiden kurssilaisten töitä.

                                                                                                  

 Meitä oli kurssilla kahdeksan käsityön opettajaa Suomesta ja neljä Islannista. Paikalliset ihmiset niin kurssilla kuin kaikkialla muuallakin ottivat meidät lämpimästi vastaan ja olivat vieraanvaraisia ja ystävällisiä. Tunsimme olevamme kuin kotonamme, kiitos siitä heille!

Kurssikavereita Islannista.

Kurssipäivän loputtua suuntasimme jälleen Reykjavikin keskustaan. Säät olivat meille suosiolliset; aurinko paistoi ja lämpötila oli viidentoista asteen tuntumassa.

3. kurssipäivä

Kurssipäivä kului ahkerasti kutoen.

 

Tästä tulee tuubihuivi. Kovasti on harvaa vielä ennen kuuman veden avulla tapahtuvaa kutistamista.

Tauko kutomiseen tuli, kun käväisimme lähellä sijaitsevassa kalannahkoja myyvässä kaupassa.

Tällaiset lähtivät minun mukaani, näistä tulee ehkä laukku, kukkaro tai ehkä osa sandaalia.

4. kurssipäivä

Toinen loimista saatiin pois puista: samaan tuubihuiviloimeen tuli neljä erilaista huivia.

Myös muut saivat töitään valmiiksi. Tässä Gudrun näyttää, miten kuumakäsittely tehdään.

Ensin kangasta puristellaan noin 60 asteisessa vedesä.

Kangas otetaan pois vedestä ja puristellaan vielä lisää. Lopuksi kangas laitetaan kuivumaan vaakatasoon.

Toinen loimeni ei sitten ollutkaan ihan yhtä nopea kutoa. Loimi oli takkuista pellavaa, joka tarttui yhteen sykkyrään niisien takana ja napsahteli poikki tämän tästä. 

Avuksi loimien katkeiluun käsin selvittelyn lisäksi käytimme loimen harjausta sekä tärkin suihkaisuja.

 

5. kurssipäivä

Työt alkoivat valmistua ja puut tyhjentyä. Oma työni edistyi välillä vauhdilla ja sitten taas korjailtiin poikkimenneitä loimia pitkä tovi.

Muiden tyhjiä puita vilkuillessa aloin epäilemään, että jään viikonlopuksi vielä yksin kutomaan. Mutta valmista tuli!

Tässä yhden kurssilaisen kutistettu ja viimeistelty huivi, aivan ihana :)

Lopuksi söimme Gudrunin tarjoamat kalakeitot ja kerroimme muille omista töistämme.

Tässä kutistettu ja viimeistelty työ esittelyssä.

Suurin osa töistä oli vielä tässä vaiheessa ilman kutistamiskäsittelyä - töiden todellinen ulkomuoto jäi siis meiltä muilta vielä näkemättä.

Kurssi oli ohi hujauksessa. Välillä kutomosta kuului iloinen puheensorina, jota naurunremakat säestivät - välillä taas jokainen kutoi keskittyneesti omaa työtään. Töitä paiskittiin pitkiä päiviä, aamulla tultiin kahdeksalta tai yhdeksältä, ja pois lähdettiin vasta kuuden seitsemän aikoihin illalla. Uuden tekniikan oppiminen oli helppoa hyvän ohjaajan ja mukavan ryhmän ansiosta. Oman työn lisäksi oppia tuli muiden töitä katsellessa ja kokemuksia vaihtaessa. Upea kurssi, josta Ullan kanssa poistumme uusien kudontatöiden ja uusien ideoiden kanssa! 

Töiden viimeistely jäi meiltäkin kotihommiksi, mutta viimeistään syksyn näyttelyyn ne valmistuvat, tervetuloa siis Loimaalle!