Liikkuvuus 8

Job shadowing -tutustumimatka Tanskaan,
Guldagergaardin kansainväliseen keramiikan tutkimuskeskukseen ja residenssin 26.4.-4.5.2018

to 26.4.
Ensimmäinen matkapäivä meni matkustaessa. Lennon lähtö myöhästyi koneessa olleen vian vuoksi  joten saavuimme pari tuntia myöhässä aikataulusta Kööpenhaminaan. Lentokentältä jatkoimme matkaa junalla ja bussilla kohti Skaelskoerin kaupunkia, jonne saavuimme illalla.



Majoituimme tilan kauniiseen päärakennukseen ja pääsimme tutustumaan residenssissä asuviin keraamikkoihin ensimmäisellä yhteisellä illallisella.





Tilan päärakennuksessa on toimisto, kirjasto, ruokasali ja majoitustilat.

pe 27.4.
Seuraavana aamuna saimme yhteisen tilaesittelyn englantilaiselta Harriet Caslinilta, joka toimii keramiikkastudioiden teknisenä henkilönä. Guldagergaardin keramiikkakeskuksen perusti tanskalaisten keramiikkataiteilijoiden ryhmä vuonna 1997 vanhalle, kauniille omenatilalle. Tavoitteena oli luoda tanskalaisille ja kansainvälisille taiteilijoille luova kohtaamis- ja työskentelypaikka, jossa voi jakaa ideoita sekä verkostoitua ympäri maailmaa tulevien keramiikkataiteilijoiden kanssa. Tavoite on toteutunut hyvin, sillä tänä päivänä uudistetussa päärakennuksessa ja pihan studiossa eri maista tulevat keraamikot työskentelevät rinnakkain, toteuttaen visioitaan sekä saaden vaikutteita toisiltaan. Hyvin varusteltu keramiikkastudio tarjoaa työskentelylle nykyaikaiset välineet sekä teknisen henkilökunnan, jonka avulla luovat visiot toteutetaan keramiikaksi.

Pihan studiorakennus.

Tilan päärakennuksessa on henkilökunnan toimisto- ja majoitustilat, kirjasto ja keittiö sekä ruokasali, jossa majoittujat valmistavat vuorotellen illallisen koko ryhmälle. Suuressa piharakennuksessa on residenssistudiot. Jokaisella residenssivieraalla on oma työpiste avoimessa studiotilassa. Rakennuksen päädyissä sijaitsevat kipsimuottien valmistuspiste sekä valupiste.  Rakennuksen yläkerrassa on kokous- ja näyttelytilojatiloja.

Studiotila on jokaisen keraamikon unelma. Sen varustelu ja työskentelytilat ovat todella laadukkaat ja ajatuksena onkin, että residenssi tarjoaa keraamikoille mahdollisuuden ideoiden ja luovuuden toteuttamiseen sekä kaikenlaisten kokeilujen tekemiseen esim. 3D tulostukseen, erilaisten uunien (kaasu, sähkö – ja puu-uunien) käyttöön. Lasitteita ja massoja oli laaja valikoima.

Lene Knudsenin kokeellista työskentelyä 3D keramiikkatulostimella.

Susan esittelee omia 3D kokeilujaan.

Studiossa työskentelevät keraamikot tulevat ympäri maailmaa. Tällä kerralla residenssissä oli keraamikkoja Kanadasta, Yhdysvalloista, Englannista, Japanista, Australiasta sekä Tanskasta. Kiertäessämme studiossa haastattelimme heitä; heidän työskentelystään ja oleskelustaan residenssissä. Oli esim. mielenkiintoista seurata tanskalaisen Lene Knudsenin kokeellista työskentelyä 3D keramiikkatulostimella.


Kippis - Keith Kouryn kupeilla!

Yoshiko aloitti residenssijaksonsa joka päättyy marraskuussa.



 

Eeva haistelee uusia ideoita.

Piharakennuksessa sijaitsi keramiikkagalleria, joka oli täynnä vuosien saatossa residenssissä vierailleiden keraamikkojen töitä.  Keramiikkataide levittäytyi myös suureen, tilaa ympäröivään puistoon, jossa on valtavia keraamisia veistoksia. Veistokset ovat syntyneet erilaisten workshoppien ja tapahtumien myötä. Piha-alueella on myös suuri valikoima erilaisia puu-uuneja, jotka ovat yksi tämän paikan erikoisuuksista.  Tutustuessamme niihin, tapasimme tanskalaisen Christian Bruunin, joka oli aloittamassa puu-uunin polttoa. Hän on yksi keskuksen perustaneista keraamikoista joka palaa joka vuosi polttamaan töitään puu-uunissa. Hän esitteli meille keraamista tuotantoaan sekä mm. videon työskentelystään Vietnamissa, jossa hän käy vuosittain polttamassa suuret keramiikka-astiansa.


Christian kertoo puu-uunien polttoprosessista sekä omasta työskentelystään.



Päärakennuksen keramiikkaan erikoistunut kirjasto.

Kierroksen lopuksi palasimme päärakennukseen tutustumaan kirjastoon, joka sisältää laajan valikoiman alan kirjallisuutta. Ennen illallista kävimme seuraamassa Christianin polton edistymistä. Puu-uuneja poltetaan vähintäänkin vuorokausi, joten prosessi on hikinen ja pitkä.

Piha-alueella oli suuria keramiikkaveistoksia.

Illalla kokoonnuimme jälleen yhteiselle aterialle, jonka oli tällä kertaa valmistanut amerikkalaiset Susan ja Keith. 


la 28.4.
Heräsimme kukonlaulun aikaan klo 5.00 ja kömmimme pihalle katsomaan, joko puu-uuneihin oli suihkutettu sooda. Halusimme nähdä miten toimenpide tapahtuu. Harmiksemme polttolämpötila ei ollut noussut vielä riittävän korkealle, joten teimme luovan muutoksen ohjelmaan ja lähdimme aikaiselle aamukävelylle kylälle ihastelemaan magnoliapuiden kukintaa ja kevätlintujen laulua.
Päivä sujui uunien polttoa seuratessa ja keskusteluissa keraamikkojen kanssa heidän työskentelystään studiolla. Benjamin Clemens(USA) ja iäkäs Sten Lykke Madsen(Tanska) kertoivat ideoistaan ja töistään. Iltapäivällä lähdimme tutustumaan kaupunkiin, pieniin käsityöläisten putiikkeihin sekä kala-satamaan katsomaan, löytyisikö omaa kokkausvuoroamme varten tuoretta kalaa rannan pikku putiikista.

Benjamin veisti keraamisia hahmoja.

Sten Lykke Madsen esittelee töitään Eevalle.

su 29.4.
Sunnuntaina päätimme lähteä japanilaisen Yoshikon kanssa tutustumaan Louisianan museoon, joka sijaistee rannikolla Kööpenhaminan yläpuolella. Lähdimme matkaan aamuvarhaisella ja pääsimme perille bussilla ja junalla juuri sopivasti ennen museon avautumista klo 11.00. Jonotimme sitä huolimatta reilut puoli tuntia, sillä museo on todella suosittu vierailukohde.  Museossa oli esillä mm. Picasson keramiikkaa, joka sopi matkamme teemaan loistavasti. Hienot näyttelyt, aurinkoinen kevätpäivä ja museon rento tunnelma sekä upeat näköalat Juutinrauman salmelle, tekivät päivästä vierailun arvoisen.

Picasson keramiikkatöitä.

ma 30.4.
Aamulla pääsimme vihdoin osallistumaan puu-uunin polttoprosessiin. Oppaina meillä oli virolainen uuniteknikko Evelin Saul sekä kanadalainen assistentti Kaeli Benoit. Sateinen päivä ja ilta vierähtivät halkoja ladatessa uuniin ja jutellessa Evelinen kanssa keramiikkaresidensseistä eri puolilla maailmaa, puu-uuneista sekä Suomen ja Viron yhteisestä historiasta. Poltto saatiin päätökseen lopulta yhdeltä yöllä, jolloin mukana sinnitellyt Eevakin pääsi vihdoin nukkumaan.



Eeva, Kaeli ja Evelin polttopuuhissa. 

ti 1.5.
Tiistaiaamu oli odotusta täynnä sillä tänään Christian tulisi avaamaan uunit, jotka hän poltti edellisellä viikolla. Ennen sitä, haastattelin Guldagergaardin projektikoordinaattorina toimivaa Stina Nielseniä sekä Evelin Saulia. Aion kirjoittaa vierailustamme lehtiartikkelin ja halusin kysyä heiltä mieltäni askarruttavia kysymyksiä, joihin en saanut vastauksia esitteistä esim. sitä, mistä ja miten tällaisen paikan ylläpitoon saadaan rahoitus tai millaisia suunnitelmia heillä on tulevaisuuden suhteen.

Vihdoin koitti hetki, että Christianin polttamat uunit avattiin ja pääsimme näkemään lopputuloksen. Työt eivät onnistunet niin hyvin kuin hän oli odottanut. Puu-uunit ovat varsin haastavia myös niille, jotka käyttävät niitä usein. Lopputulos on aina yllätys.

Puu uuni on avattu.

   

Puu-uunissa poltetut työt

Iltapäivällä suuntasimme kalaostoksille satamaan. Saimme hankittua raaka-aineet kalakeittoon ja iltapäivä menikin kokkauspuuhissa. Hieman jännitti millaisen vastaanoton tarjoilumme saa tässä kansainvälisessä porukassa, mutta keitto taisi onnistua hyvin, sillä se keräsi paljon kehuja ja meni hyvin kaupaksi.

Kokit kyökissä.

Residenssiporukan kalakeittoillalinen!

ke 2.5.
Keskiviikkona avasimme uunin, jonka poltossa olimme olleet mukana. Tämänkään uuni työt eivät olleet aivan odotusten mukaisia. Polttovaiheessa lämmön nostamisen kanssa oli ollut ongelmia. Niinpä osa töistä oli palanut karrelle ja osa taas oli jäänyt värittömiksi epätasaisen lämmön vuoksi. Aika haastavaa puu-poltto näyttää olevan. Saimme kuulla Eveliniltä, että virolainen uunimestari Anders Allikin on rakentanut viime vuosina muutamalle suomalaiselle keraamikolle puu-uunin. Yksi löytyy Jari Vesteriseltä. Tulimme Eevan kanssa siihen tulokseen, että jos jonkinlaisen puu-uunin saisimme opistolle rakennettua, niin sen täytyisi olla mahdollisimman yksinkertainen ja helppo polton suhteen.

Puu-uunissa poltettuja töitä.

Koska keskiviikko oli viimeinen päivä Skaelskoerissa, päätimme vuokrata tanskalaisen mallin mukaan polkupyörät satamasta ja lähteä tutustumaan ympäröivään maaseutuun.  Maaseutu on todella viehättävää maisemallisesti ja retkemme vei meidät pian meren rantaan ja sieltä lautalla pienelle, idylliselle Agersön saarelle. Saari oli juuri sopiva pyöräilykohde ja löysimme sieltä jopa majatalon, jossa söimme tietysti kalaruokaa. Pienen maisemalenkin jälkeen palasimme mantereelle ja majapaikkaamme pakkaamaan tavaramme seuraavan ammun paluumatkaa varten.


to 3.4.
Aamupalan jälkeen jätimme hyvästit Guldagergaardille ja matkasimme Kööpenhaminaan. Olimme listanneet kaupungin designliikkeet, sillä Kööpenhamina on yksi muotoilun keskus ja halusimme nähdä kiinnostavimmat liikkeet. Osuimme myös Fof’in toimipisteelle ja kävimme kurkistamassa ovelta paikkaa. Iltapäivän kiersimme liikkeitä ja kävimme vielä majoittumassa hotellille ennen illallista.



pe 4.4.
Aamupäivällä ehdimme vielä käydä tervehtimässä Pientä merenneitoa sekä vierailla Kööpenhaminan designmuseossa, joka osoittautui viehättäväksi paikaksi. Sitten olikin jo aika noutaa matkatavarat ja suunnata lentokentälle. Onneksi kotimatka sujui hyvin ja pysyimme tällä kertaa aikataulussa.



Kööpenhaminan Designmuseo

 

Opintomatkamme parasta antia oli kohteen kansainvälisyys, upeiden keramiikkatöiden runsaus, modernit työskentelytilat ja uudenlaiseen tekniikkaan tutustuminen ja toisaalta perinteiseen ja elämykselliseen puu-uunin polttoprosessiin osallistuminen. Viikko vierähti nopeasti viehättävässä ja luovassa Guldagergaardissa. Koimme, että vierailu antoi meille kummallekin paljon uusia mielenkiintoisa kokemuksia ja ideoita sekä runsaasti uusia, kansainvälisiä tuttavuuksia.

Oli hienoa nähdä, että tällaisia korkeatasoisia muotoilun keskuksia kyetään pitämään yllä ja että ne tarjoavat eri ikäsille keraamikoille mahdollisuuden luovaan työskentelyyn ja ideoiden vaihtamiseen sekä verkostojen luomiseen.  Saimme kuulla, että Guldagergaardin johtaja Mette Marcher on hyvin omistautunut työlleen ja hankki rahoitusta niin paikallisilta pankeilta kuin kansainvälisiltä hyväntekijöiltä. Katse on kohdistettu vankasti tulevaisuuteen ja kehittämistyöhön, vaikka jo nykyisellään paikka on uskomattoman hieno. Jotenkin kaikki tämä sai muistamaan sen kuinka tärkeä on uskoa yhteisiin unelmiin, varsinkin kun unelman toteutuessaan voidaan luoda kaikille alan ihmisille yhteinen luova kohtaamispaikka, joka vahvistaa niin yksilön kuin alan kehittymistä!Guldagergaard tarjoaa myös kaikille kiinnostuneille erilasia workshop- tapahtumia etenkin kesällä, jolloin keramiikkakojut leviävät koko kaupungin kaduille.

Teksti ja kuvat Marja Junnikkala