Liikkuvuus 4

Viikko Orkneyn saarilla ihmisääneen tutustuen

 

Oma ammatillinen mielenkiintoni kohdistuu eniten ihmisääneen, joten oli luontevaa hakea alan kurssia tämän Erasmus+ projektin tiimoilta. Eteeni tuli pioneerinomaisen äänikouluttajan, Kristin Linklaterin, kurssi Orkneyn saarilla Skotlannissa, mikä vaikutti omalle opiskelutyylilleni sopivalta. Siispä hain, pääsin, ja matka alkoi 15.10.2017.

 

Kristin Linklater on kehittänyt elämäntyönään oman metodinsa luonnollisen äänen vapauttamiseen. Hänen kirjansa (ja konseptinsa) Freeing the Natural Voice auttaa ketä tahansa asiasta kiinnostunutta pääsemään alkuun oman äänen tutkimisessa.

Viikon tarkoituksena oli antaa johdanto Kristin Linklaterin metodiin ja harjoittelutyyliin. Luin hänen kirjaansa ennen matkalle lähtöä, joten osasin olla odottamatta taikasauvan heilautuksia, joilla ääni alkaa toimia tuosta vain. Tiesin toki jo entuudestaan, että äänen kanssa harjoittelun perustana ovat hengitys ja kehonhallinta. Prosessi on pitempi kuin moni luulisi ja se alkaa seuraavista perusasioista:

 

* Mielen ja kehon yhteys tasapainoon – pää ei yksin ohjaa laulamista!

* Sisäänhengitys ei auta ääntä, jos siinä yrittää olla liian tehokas

* Epäselvä ajattelu estää selkeän äänen syntymistä

* Keholliset esteet on purettava, jotta luonnollinen ääni pääsee vapaaksi

 

Samat asiat esitettynä ratkaisujen näkökulmasta:

* Ulkoisten lihasjännitysten poistaminen rentouttaa äänenkin

* Tunteiden pitäisi saada elää meissä vapaasti

* Yksi uloshengitys (Linklater puhuu huokauksesta) on yhden selkeän ajatuksen pituinen

 

Miksi ääni ei toimi?

 

Meillä kaikilla on äänisysteemi ja –elimistö luonnostaan olemassa ja kunnossa. Alexander-tekniikka korostaa tätä: meidän tulisi sallia kehollemme sen luontainen ryhtijärjestelmä ja valppaan rauhallinen olotila. Toisin sanoen, kehoa tulisi jättää enemmän rauhaan mielen alituisilta painostuksilta. Tarpeeton itsensä kannatteleminen ja koossa pitäminen on usein se, mikä kehoamme lukitsee.

 

Opin, miten paljon olemme tottuneet peittämään huokauksia ja haukotuksia, koska kulttuurisesti ne viestittävät pitkäveteisyyttä. Keholle on luonnollista ja tarpeellista huokaista ja haukotella noin kahdeksan kertaa päivässä, koska siten se saa enemmän happea. Näin keho jaksaa paremmin, kun tarpeettomat jännityksetkin vähenevät.

 

Tunteiden peittäminen on toinen iso asia. On monia tilanteita missä koemme, ettemme saa näyttää tunteita sosiaalisista syistä. Tämä liittyy osittain kulttuurisiin käytöstapoihin – kulttuuri siis kontrolloi myös ääntämme.

Äänen, kehon ja mielen terveyden kannalta tunteiden pitäisi kuitenkin saada elää meissä vapaana ja ne pitäisi sallia itselleen. Mukaan luetaan mm. viha, suru, pettymys ja ärtymys, jotka usein koetaan haitallisina tunteina.

Tunteet eivät ole vääriä, mutta teot ja sanat voivat olla. Jos tunteet sallii itselleen ja niitä osaa käsitellä, psyko-fyysinen kokonaisuutemme toimii paremmin ja äänenkin ajatus pysyy kirkkaana.

 

Käytöskulttuuriin liittyvänä esimerkkinä Kristin Linklater kertoo tarinan, kuinka pieni lapsi kokee suklaakeksin saamisen elämän ja kuoleman kysymyksenä. Kun lapsi on vielä hyvin pieni, ruokaa saa itkemällä ja huutamalla.

Kun lapsi kasvaa vähän, nämä keinot eivät auta enää lainkaan, vaan itku ja huuto pitää tukahduttaa pakotetun hymyilyn ja sovinnaisen käytöksen alle. ”Saat suklaakeksin, jos olet kiltti lapsi”.  Tarve suklaakeksin välttämättömyydestä ei kuitenkaan katoa mihinkään.

Näin lapsi on oppinut luontaisen, tunteikkaan, kirkkaan ja voimallisen äänenkäytön sijaan pienen, hiljaisen ja sievistelevän äänen.

Toisaalta meistä kaikki tietävät lauseita, jotka vaientavat meitä loppuelämämme ajan: ”älä ole tyhmä”, ”ole hiljaa”, älä tee noin”, ”kiltit lapset ovat hiljaa”, ”älä mangu koko ajan”, ja niin edelleen. Mitä jos haastaisimme näihin lauseisiin liittyvät muistot todistamaan meille, miksi meidän enää pitäisi kokea olevamme tyhmiä tai olla hiljaa? Onko se todella tarpeen, vai jäänne korvien välissä?

 

Mistä lähteä eteenpäin?

 

Oman terveen ja kantavan äänensä voi löytää vain sillä, että alkaa tutkia oman mielen ja kehon yhteyttä. Nämä kaksi ovat yhtä, mutta kulttuurissamme pää dominoi helposti liikaa. Kun jätämme kehon omaa viisautta ja kuuntelua heitteille, aiheutamme sille turhia jännityksiä ja kipuja. Mitä enemmän ihmisestä löytyy stressiä, paineita ja ulkoisia jännityksiä, sitä enemmän ääni kadottaa alkuperäistä varmuutta, kirkkautta ja voimaa. Voi myös olla, että ei ole koskaan tullut ajatelleeksikaan, kuinka paljon omien sisäisten, ei-vapaaehtoisten lihasten toiminta vaikuttaa ääneen.

Uskon, että äänen harjoittelu itsessään voi auttaa löytämään uutta rohkeutta ja suuntaa oman itsensä etsimiseen. Harjoittelu nimittäin paljastaa meistä enemmän kuin uskomme. Voi syntyä raikkaita ajatusta siitä, kuka minä olen tällä hetkellä.

 

Ääni on hyvin henkilökohtainen juttu. Siksi kanssa työskentely on kuitenkin monelle pelottava asia. Ääni peilaa ja tulkitsee ulkopuolisille persoonamme sisäistä maailmaa. Sen rehellinen paljastaminen on, ymmärrettävästi, jännittävää, ja arjessa tai töissä jopa kielletyn tai väheksytyn tuntuista. Siksi ääni muokkautuu usein ympäristöön sopivaksi.

 

Tärkeä ensiaskel on aloittaa tutustuminen omiin hengitystapoihin, ryhtiin, ihmisrakenteeseen - ja etenkin ihmisluurankoon. Äänen ja hengittämisen kannalta tärkeimmät ei-vapaaehtoiset lihakset ovat nimittäin luiden ympärillä. Tavoitteena olisi, että nämä lihakset pääsevät työskentelemään vapaasti ilman, että ulkoiset jännitykset ja kehon totutut kompensaatiot sitä estävät. Lisäksi voi aloittaa siitä, että hengittää enemmän suun kautta. Tai siitä, että alkaa kiinnittää huomiota siihen, mitä lihaksia jännittää missäkin tilanteissa, ja pohtia, onko se  todella tarpeen?

Merikerttu Mutala