Costa de Valencia -kielikoulu & Erasmus+
Huhtikuussa 2018 olin espanjanopettajien Erasmus+-kurssilla Espanjassa Cervantes-instituutin alaisessa Costa de Valencia-kielikoulussa. Matkakertomukseni voit lukea tästä alta ja lisää tietoa kielikoulusta löydät täältä. Costa de Valencia järjestää siis espanjankursseja ulkomaalaisille. Kyseessä on kokenut, iso kielikoulu, jossa on kansainväliset, eritasoiset ryhmät, joissa opiskelijoina nuoria ja aikuisia. Koulussa on käytössä opettajien tekemät, hyvälaatuiset materiaalit – joihin äänitteet löytyvät nykyaikaisesti tekstin yhteyteen painetun QR-koodin takaa! Voit mennä viikoksi, kahdeksi tai vaikka vuodeksi. Ryhmät jaetaan tasokokeen mukaan. Opetusta maanantaista perjantaihin muutama tunti (ryhmäkoosta riippuen) päivässä, iltaisin ja viikonloppuisin on tarjolla kotitehtävien lisäksi kielikoulun järjestämiä aktiviteetteja ja retkiä. Kielikoulun kautta saa järjestettyä myös majoituksen joko perheessä, hostellissa tai hotellissa.
Espanjanopettajien intensiivikurssi Valenciassa
Taustaa
Muutama vuosi sitten sain apurahan Santiago de Compostelassa järjestettävään espanjanopettajien koulutukseen ja siitä lähtien haaveissa on ollut vastaavanlaiselle kurssille pääseminen. Tänä keväänä pika-aikataululla minulle tarjottiin siihen mahdollisuutta Loimaan työväenopiston Erasmus+-hankkeen puitteissa, joten tiedustelin useammasta paikasta Espanjasta mitä kursseja olisi tarjolla vielä loppukevään aikana – suurin osa kursseista kun järjestetään kesällä ja ne ovat useimmiten kestoltaan kaksi viikkoa.
Costa de Valencia -kielikoulun kurssi
Löysin Costa de Valencia -kielikoulusta espanjaa vieraana kielenä opettaville suunnatun viisi päivää kestävän 50 tunnin intensiivikurssin: Curso Práctico de Formación de Profesores de Español como Lengua Extranjera (E/LE). En ole aiemmin ollut Valenciassa, joten kurssin lisäksi kaupunki kiinnosti minua. Muutenkin kielten opettajille mahdollisuus oleskella opetuskielisessä ympäristössä tarjoaa aina mahdollisuuden oman kielitaidon harjoittamiseen ja opetusmateriaalin keräämiseen. Olin perillä Valenciassa sunnuntai-iltana ja kävin ulkona vain sen verran, että kävelin katsomaan missä kielikoulu sijaitsee. Samalla kuvasin jo katalaaninkielisiä mainoksia, katujen nimiä, kaivojen kansia jne. Sain myös jo vuosia eri puolilla Espanjaa kuvaamiini liikkeiden nimiin uuden lisän: horchatería.
Kurssille osallistui yhteensä 8 osanottajaa Espanjasta, Meksikosta ja Italiasta sekä minä ainoana Suomesta. Lisäkseni vain yksi toimi tällä hetkellä espanjan opettajana, muut – mukana mm. farmaseutti ja matkaopas – haaveilivat uranvaihdosta espanjan opetuksen pariin ja kurssi oli ikään kuin pikainen opetusharjoittelu.
Kielikoululla oli oltava maanantaista perjantaihin joka aamu klo 9:30. Klo 11:30-12 oli kahvitauko. Teoriaopetusta oli joka päivä klo 14 asti. Lounastauoksi oli merkattu klo 14-16, mutta käytännössä tauon alku yleensä viivästyi ja takaisin oli oltava jo hyvissä ajoin ennen klo 16 tuntien alkua. Illat seurasimme kielikoulun espanjan tunteja. Tunnit päättyivät klo 19:30 tai 19:45. Viikon aikana vain yhtenä iltana pääsimme koululta pois jo klo 19 – ja silloin ryntäsin keskustaan suoraan kirjakauppaan. Sieltä löysin kirjan yhdelle Loimaan kurssille ensi vuodeksi ja pari muutakin kirjaa, joista voi ottaa harjoituksia useammalle ryhmälle.
Kurssin teoriasisältö
Kurssin teoriasisältö oli mielenkiintoinen ja kurssilla käytetyt materiaalit monipuoliset ja hyvin valmistellut. Aiheina oli Cervantes-instituutin toiminta ja opetussuunnitelmat, eurooppalainen viitekehys, Europass-kielipassi, opetusportfolio, kieliopin opetus ja yleisimmät haasteet, suullinen harjoittelu ja ääntäminen, kulttuurin opetus, erityisalojen ja maahanmuuttajien opetus sekä siihen liittyen mm. Espanjan kansalaisuutta hakevilta vaadittavat kokeet. Varsinaisesti uusia kursseja en varmaankaan tämän kurssin pohjalta perusta, mutta sain kyllä paljon uusia ideoita ja joka ryhmään vien kyllä materiaalia ja harjoituksia sovellettuina. Nyt on jo ensimmäinen viikko opetusta takana ja jokainen ryhmä sai kuulla jo jotain terveisiä kurssilta.
Kielikoulun opetus
Erilaiseen oppimisympäristöön tutustuminen oli hyvinkin intensiivistä, koska iltapäivät vietin kielikoulussa eri opettajien espanjan tunteja seuraten: maanantaina olin B1-tason 13 italialaiskoululaisen tunneilla, tiistaina kahden ranskalaisen, yhden saksalaisen ja yhden italialaisen A1-tason tunneilla, keskiviikkona ja perjantaina A2-tason yhden saksalaisen ja yhden jemeniläisen ryhmässä sekä torstaina kahden saksalaisen ja yhden korealaisen B2-tason ryhmässä. Suomalaisiin en törmännyt koko viikon aikana koululla enkä muuallakaan.
Alkeistasolta lähtien opettajat käyttävät oppitunneilla ainoastaan espanjaa (muiden kielten käyttö on Cervantes-instituutin puolesta kiellettyä), joten opettajat joutuvat näyttelemään, piirtämään ja hakemaan kuvia netistä asioita selittäessään.
Perjantaina kurssiin kuului opetusnäyte, josta palautetta antoi paikallinen opettaja. Minun tehtäväkseni tuli kerrata tú-käskyt ja opettaa uutena asiana usted-käskyt sekä ruuanlaittoon liittyviä verbejä (batir, freír, triturar jne.). Ryhmässäni oli paikalla vain yksi opiskelija, viikon aikana jo tutuksi tullut saksalaisrouva, koska jemeniläispoika ei tullut ollenkaan tunnille. Yksityisopetusta pelkästään espanjaksi siis.
Opetusmetodeja en voi sanoa kurssilla oppineeni, koska tällä saralla Espanja ja kyseinen kielikoulu kulkee aika lailla jälkijunassa verrattuna Suomen pedagogiikan ja didaktiikan opetukseen sekä nykyaikaisten opetusmetodien soveltamiseen. Kielikoulun johtaja oli sitä mieltä, että kuka tahansa espanjalainen, jolla on itsekunnioitusta, on hyvä espanjan opettaja. Itse 5 vuotta yliopistossa ylemmän korkeakoulututkinnon espanjasta suorittaneena ja siihen päälle useamman vuoden pedagogisia opintoja suorittaneena sekä kymmenisen vuotta alalla työskennelleenä ja monenlaisia tapauksia nähneenä rohkenen olla eri mieltä. Näytin sen myös kielikoulun tunteja seuratessani kun korjasin natiiviopettajien oikeinkirjoitusta (aksenttimerkit, kuukaudet pienellä alkukirjaimella jne.) ja verbien käyttöä (ehtolauseharjoituksissa) – siitäkös he “ilahtuivat”.
Valencia
Maanantaista perjantaihin oleilin siis käytännössä kellon ympäri kielikoulussa. Onneksi olin ottanut paluun vasta sunnuntaille, jotta lauantai jäi vapaapäiväksi. Kiertelin lauantain aikana historiallisessa keskustassa. Kävin katsomassa miltä näyttää paikan päällä Ciudad de las Artes y las Ciencias. Museo fallero oli yllätyksekseni ilmainen ja siellä sai ottaa valokuviakin. Rantakausi ei ollut oikein vielä alkanut ja oli pilvinen päiväkin, mutta paikallisruoka paella oli hyvää täpötäydessä rantaravintolassa.
Conclusión
Vaikka viikko olikin tosi raskas, olen silti sitä mieltä, että opettajien ehdottomasti kannattaa hyödyntää tällainen mahdollisuus. Vaikkei suuria muutoksia omaan opetukseen kokemuksen pohjalta tekisikään, niin voi ainakin huomata, mikä omassa työssä toimii hyvin. Suomalaisluokkien varustelu tuntuu yhtäkkiä ihan hyvältä enkä ihan heti ole vaihtamassa nykyistä työasetelmaani 12 tunnin työpäiviin 7 euron tuntipalkalla. Omalla kohdalla teki hyvää myös puhua viikko pelkästään espanjaa ja kuulla natiivien puhetta – ja yhteydenpito jatkuu sosiaalisen median kautta. Lisäksi sain hankittua kokemuksen lisäksi opetusmateriaalia – ei vaan kirjakaupasta ja kurssilta vaan myös valokuvia, esitteitä yms.
Matkaterveisin, Jaana Kanninen
Espanjan tuntiopettaja Loimaan työväenopistossa, Auranlaakson kansalaisopistossa, Turun suomenkielisessä työväenopistossa, Auralan kansalaisopistossa, Turun avoimessa yliopistossa, Turun kesäyliopistossa, Turun ammatti-instituutissa ja Paimion lukiossa – saadut opit leviävät siis laajemmalle kuin vain yhteen oppilaitokseen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti